Vihkisormus

Tänään on hääpäivämme. Sen kunniaksi haluaisin lyhyesti esitellä teille vihkisormukseni - tuon ainoan elementin mieheni lisäksi, joka häistä jäi elämääni jokapäiväiseksi "kumppanikseni".

Jokaisella meillä on oma tarinamme ja omat tärkeinä pitämämme asiat. Minulle oli sormusta valitessani tärkeää, että se on persoonallinen, kaunis, kotimaista työtä, materiaaleiltaan eettinen ja että siihen liittyy joku erityinen tarina.

Minun sormukseni tarina on, että sen on valmistanut nuori kultaseppä Sanni Lehtinen, jolla oli silloin työhuone Pirkkalassa - lapsuuden kotikunnassani. Sanni myös tunsi edesmenneen isäni korut. Ja kaiken kruunasi se, että Sanni oli taituri eteerisen kauniissa filigraanitekniikassa. Olin myyty ja tiesin sydämessäni, että hän on tulevan sormukseni seppä. Tein Sannista juuri edellisen postauksen ja tulen tekemään vielä seuraavankin!

Kuvissa siis kolme vuotta sitten nimettömästäni paikan löytänyt Sannin tekemä valkokultainen filigraanisormus. Timantteja en halunnut; ne eivät ole ns. minun juttuni. Kaunis käsityö on koristus itsessään. Ja kun sormus on leveä, yksi riittää vastaamaan kahta.

Alemmissa kuvissa on lisäksi Sannin tekemä pieni filigraaniriipus, jonka ilokseni sain hankittua viime marraskuussa hänen messuständiltään.

Mikä on - tai tulee olemaan - sinun vihkisormuksesi tarina? Olisi hienoa saada kuulla! :-)

Nuori, kaunis, nainen - ja kultaseppä!

Ihastuttava, nuori ja samalla rautainen - ei vaan kultainen - seppä. Sanni Lehtinen teki minun vihkisormukseni ja rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Oli vain ajan kysymys että saan Sannin hyppysiini ja esittelen teille kaikille. Olkaa hyvät! :-)

1.) Sanni, kiitos kun annat aikaasi! Olet nuori kultaseppä ja yrittäjä. Kuinka tähän on tultu?

Taipaleeni kultasepänalaa kohti alkoi -96, jolloin lähdin opiskelemaan alaa aloittaen metallitöistä yleensä ja siitä pikkuhiljaa koruja kohti hakeutuen. Oman puodin avasin -03, ehkä suurin vaikuttaja työhöni on ollut tamperelainen kultaseppämestari Hannu Ahlgren, minulla on ollut kunnia olla Hannun opissa kahdesti: ensimmäisen kerran opiskellessani käsi- ja taideteollisessa sekä vuoden verran juuri ennen oman liikkeeni avaamista.

2.) Olet yksi harvoista fligraani-tekniikan osaajista Suomessa. Miksi juuri siitä tekniikasta tuli sinulle oma?

Filigraanikoruihin olen saanut ensikosketukseni jo vuonna 2000. Eestiläisen kultaseppä Avo Kuusikin johdolla pääsin filigraanin tekemistä hieman kokeilemaan, sen jälkeen olen itse keksimällä ja kokeilemalla vienyt tätä perinteikästä menetelmää omaan suuntaani. En oikein vieläkään osaa tarkalleen kertoa mikä tästä menetelmästä teki heti omani, se vain tuntui heti oikealta. Tarkkuus, keveys, herkkyys, symmetria ja monipuolisuus ovat niitä asioita mitkä viehättävät mutta toisaalta myös on mielenkiintoista seurata omaa kehittymistäni, menetelmällä ja mielikuvituksellani on yhdessä vielä paljon annettavaa :)

 3.) Jos saisit tehdä juuri sellaisen vihkisormuksen jonka haluaisit riippumatta sen hinnasta, millainen se olisi?

Itseasiassa olen yhden unelmieni vihkisormuksen jo tehnyt, leveän filigraanisormuksen jossa on timantit. Tämä malli muotoutui alunperin ihan omista lähtökohdistani ja haaveistani, ja onneksi olen tästä saanut tehdä myös tilaajieni näköisiä variaatioita. Viime aikoina suunnitelmissani on ollut värillisiä kiviä ja jänniä hiontoja, nyt sain muutamia kiviä missä on alapuoli viistehiottu ja yläpuoli pyöröhiontainen. Ne näyttävät aika vinkeiltä.

4.) Millaisia ajatuksia tai neuvoja jakaisit kaikille vihkisormustaan pohtiville?

Satsatkaa vihkisormukseen. Älkää tehkö liikaa kompromisseja, koska puolison lisäksi sormus on niitä harvoja konkreettisia asioita mitä siitä suuresta päivästä jää loppuiäksi jäljelle. On myös hyvä valita kestävät ja laadukkaat materiaalit. 

Kiitos, Sanni! Seuraavassa postauksessa Sanni jakaa vielä ajatuksiaan eettisistä pohdinnoista sormusta hankittaessa! Sitä odottaessasi voit käydä tutustumassa Sannin kotisivuihin TÄÄLLÄ.

 

Ihan vaan kahdestaan

Meinaavat, että kevät tulee ensi viikolla!  Sehän tarkoittaa, että hääjärjestelyt ovat monella kovassa käynnissä ja voidaan siirtää bloginkin fokusta taas häiden suuntaan. Tulen lähitulevaisuudessa haastattelemaan muutamia ystäviäni heidän häävalinnoistaan ja -suunnitelmistaan. Ensimmäisenä vuorossa on Rosa-tyttäreni ihana hoitaja Mira.

Mira ja Teemu päättivät mennä naimisiin perinteistä poiketen: ihan vaan kahdestaan. Tämä on varsin kiinnostava teema, joten ei muuta kuin kyselemään. :-)

1.) Koska ja missä menitte naimisiin?

Menimme naimisiin huhtikuussa 2012 Espoon maistraatissa. Symbolinen vihkiminen pidettiin saman vuoden heinäkuussa Agistrilla, pienellä Kreikan saarella.

2.) Kuvailisitko kuinka kaikki meni ja millaisissa tunnelmissa olitte?

Asian salassa pitäminen oli vaikeaa, mutta se teki häistä ja niiden suunnittelusta jännittävää. Meidät vihittiin meren rannalla auringon laskun aikaan, jonka jälkeen söimme kynttiläillallisen kahdestaan hotellin katolla. Se oli elämäni romanttisin päivä. Palattuamme kotiin Agistrilta lähetimme vanhemmillemme dvd:t, joissa oli video hääkuvistamme. Kaikki olivat yllättyneitä ja onnellisia puolestamme, kukaan ei pistänyt pahakseen. :-)

3.) Mistä saitte idean?

Olen aina haaveillut rantahäistä. Idea olisi kuitenkin ollut hankala toteuttaa kun suvun ja ystävien olisi pitänyt lentää ulkomaille, joten päätimme mennä salaa naimisiin ja yllättää kaikki. 

 

 

4.) Pidittekö myöhemmin juhlat perheväelle ja ystäville?

Juhlat oli tarkoitus pitää kesällä 2013, mutta tultuani raskaaksi päätimme siirtää juhlia myöhemmäksi.

Mira ja Teemu, kiitos kun jaoitte meille oman henkilökohtaisen juhlanne. Ja onnea vielä näin viiveellä! Voisikohan sitä uutena ystävänä haaveilla tulevansa kuokkimaan jos joskus järjestätte vielä juhlat kotimaassa?... :-D

Pienellä budjetilla - mahdollista kaikille?

Olen käsitellyt edellisissä postauksissa juhlalookin luomista lähes nollabudjetilla. Kerroin ensin oman kokemukseni ja sitten haastattelin Järvenpäässä toimivan Vaatepuun perustajaa Soile-Mariaa.

Mutta entä jos ei ole Vaatepuun ulottuvilla? Mitä sinä, lukijani, ajattelet vaatteiden lainaamisesta sukulaisilta ja ystäviltä? Millaisia kysymyksiä siihen liittyy?

Ihan aluksi on lohkaistava huumorilla, että jokainen perinnetietoinen morsianhan lainaa jotakin hääasuunsa... :-)  Että ei se ihan tuulesta temmattu ajatus ole. Minulla on useampi ystävä, jotka ovat lainanneet ystävältä huntua. Se lienee onkin "turvallisin" asuste; menee kaikkein vaikeimmin pilalle suurena päivänä. On myös epätodennäköistä, että hunnun alkuperäinen omistaja sitä enää kovin usein juhlissa itse aikoisi käyttää.

Mutta entä juhlavaatteet? Kengät? Laukut? Korut? Lainaisitko sinä juhliin koruja ystävältäsi tai ystävällesi?

Ehdotan seuraavia asioita pohdittavaksi lainaamisesta keskusteltaessa:

• Lainattu asu/asuste palautetaan asiallisesti huolettuna. Käykää yhdessä läpi mitä se tarkoittaa ja mitä ei. Olen itse saanut esim. kerran takaisin yhden lainatun vintage-juhlamekon koneessa pestynä eli pilalle menneenä... Joskus huoltaminen vaatii ammattipesulassa käyttämistä ja se maksaa muutaman kympin. Tietty jos sillä rahalla saa arvokkaan iltapuvun, ei hinta ole paha.

• Sopikaa valmiiksi mitä seuraa jos asu/asuste menee käyttökelvottomaksi. Sopikaa, että käytte lainatun asun/asusteen yhdessä läpi kun se palautetaan. Itse sain kerran takaisin pienen iltalaukun, jolle oli läikkynyt jokin tahra. Laukku oli käyttökelvoton, eikä sitä lainannut ystäväni huomannut asian ns. vakavuutta. Enkä kehdannut enää palata asiaan. :-)

Jos pohdinnan jälkeen tuntuu, ettei oikein tohdikaan ottaa jotain lainaksi, kannattaa tsekata vaikka Huuto.net -sivun juhlapukutarjontaa. Saatat löytää hienon asun to-del-la edullisesti - eikä se ole sen "nuhjuisempi" tapa hankkia juhla-asu kuin lainaaminenkaan! Käytön jälkeen voit tarjota myyntiin itse. 

Entä se edullinen juhlakampaus?

Nyrkkisääntöni on, että ei kannata teettää ammattilaisilla koskaan pimeitä töitä. Eli jos ystäväsi on kampaaja, maksa hänelle verokortilla, vaikka sopisittekin edullisen hinnan. Eri asia jos hän tekee lahjaksi - silloinkin tiedosta lahjan arvo! Jos taas kaverisi on muuten vaan taitava laittamaan hiuksia, sopikaa joku muu kiva korvaus. Tärkeää on puhua asiasta reilusti ja antaa kaverille aikaa miettiä, mikä hänen mielestään olisi sellainen hyvän mielen jättävä korvaus kampaukseen annetusta ajasta.

Ja kampaamoistahan voi aina kysyä pikakampauksen tai föönikampauksen mahdollisuutta. Ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella ovat kovaa vauhtia yleistymässä nk. "föönibaarit", tsekkaa vinkkiä TÄSTÄ.  Kunhan ei ala tinkaamaan, vaan sanoo reippaasti arvostavansa kampaajan ammattitaitoa ja kysyvänsä siksi suoraan että onko edullista vaihtoehtoa tarjolla. Jos ei ole, asia on sillä selvä kaikille ja voi kysyä jostain toisaalta. :-)  Myös monet hiusalan oppilaitokset saattavat tarjota edukkaita juhlakampauksia oppilastyönä, mutta ne on sovittava todella hyvissä ajoin.

Muistakaa, että kutsu juhliin on iloinen asia ja laittautua voi ilman jättibudjettiakin!

PS. Ahaa, vaatteiden lainaaminen tuntuu olevan tämän vuoden juttu: Vuosi ilman uusia vaatteita. Ei hullumpaa! :-)

Haastattelussa Vaatepuun primus motor Soile-Maria

Viime postauksessani kerroin kuinka sain Järvenpään Vaatepuusta kotimaista designia ylleni juhliin. Nyt minulla on ilo ja kunnia esitellä Vaatepuun ihastuttava primus motor Soile-Maria Linnemäki. Nauttikaa hienoista ajatuksista!

Ihastuttava Soile-Maria ja ihastuttava design-asu!

1.) Hei Soile-Maria ja kiitos kun annat aikaasi! Kertoisitko ensin, kuinka Vaatepuun idea syntyi ja kuinka kaikki sai konkreettisesti alkunsa?

Idea syntyi kun maailman epäoikeudenmukaisuus- ja tarava-ahdistuksen syvimpänä hetkenä aloin googlettelemalla etsimään vaihtoehtoja kuluttamiselle. Löysin Helsingissä toimineen Vaatelainaamon ja liityin jäseneksi. Pian välimatka alkoi käymään liian pitkäksi. Hetken harmittelin miksei meillä Keski-Uudellamaalla ole omaan vaatelainaamoa. Sitten keksin, että sellaisenhan voi perustaa itse. Sain heti alusta alkaen valtavan määrän tukea hullulle ajatukselleni. Eikä siinä montaa kuukautta mennyt kun vietettiin Vaatepuun avajaisia 16.1.2014.

2.) Kuinka vaatteiden suunnittelijat ovat suhtautuneet Vaatepuuhun? Kokevatko he esimerkiksi saavansa tästä työlleen lisäarvoa? Vai pelkäävätkö, että heidän myyntinsä vähenee? Tms.?

Suunnittelijat näkevät vaatelainaamon pelkästään hyvänä asiana. Kaikki Vaatepuussa mukana olevat merkit kiinnittävät tavalla tai toisella huomiota myös muodin kuluttamisen eettisiin kysymyksiin. Lainaaminen on heidänkin mielestä toisinaan parempi vaihtoehto kuin vaatteen omaksi ostaminen. Hyvän asian tukemisen lisäksi suunnittelijat ovat Vaatepuussa mielellään mukana Vaatepuun tarjoaman näkyvyyden takia. Kauppaakin tehdään jonkin verran.

3.) Jakaisitko joitakin yksittäisiä kokemuksia tai tilanteita matkan varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleesi? Esim. asiakaskohtaamisia, tms.? :-)

Niitä on niin paljon! On suorastaan häkellyttävää miten täysillä Vaatepuun juonessa on mukana kaikki tutut ja ihan tuntemattomatkin. Saan melkein päivittäin jostakin suunnasta tsemppausviestejä. Ihmiset tarjoavat apua ja ideoita... Kaikista eniten ehkä kuitenkin koskettaa Vaatepuussa nähdyt kukkaanpuhkeamiset. Se fiilis kun joku rohkaistuu kokeilemaan jotakin aivan uuden tyyppistä vaatetta ylleen ja löytää täydellisen oman itsensä sitä kautta... Lähtee liihottaen vaate mukanaan ja palauttaa sen silmät loistaen: "En ole ikinä ennen kokenut mitään tälläistä". Onnellinen ihminen tarvitsee kauneutta ympärilleen.

Tämäkin asu Minna Parikan kenkiä myöten on valikoimassa...

4.) Jos saisit kehittää Vaatepuuta juuri kuten haaveilet, millaista toimintanne olisi, sanotaan, viiden vuoden kuluttua?

Pitkällä tähtämellä Vaatepuun toiminta tulisi saada tuottavaksi. Puhtaana harrastuksena Vaatepuuta ei pysty pyörittämään vuosia. Valikoimaa ja aukioloaikaa pitäisi pystyä laajentamaan ja suunnittelijoille maksaa kunnon korvaus lainatuotteista. Olisi ihana lyödä hynttyyt yhteen muiden saman henkisten pienyrittäjien kanssa: ekokampaamo, vintagekauppa, taidelainaamo, luomukahvila, luonnon kosmetiikkaa ja elintarvikkeita myyvä putiikki... Muita kauneuteen ja tyyliin liittyviä, urbaania ja vihreää elämäntapaa palvelevia yrittäjiä. Pesula ja ompelimo plussaa ;)

5.) Lopuksi, mitä sanoisit naiselle, joka harkitsee tulisiko - uskaltaisiko tulla - kurkkaamaan Vaatepuuta?

En tiedä yhtään naista kenen ei kannattaisi tulla katsomaan paikan päälle mistä on kyse. Vaatepuu palvelee monenlaisin motiivein varustettuja naisia: ekologiset arvot, halu kehittää omaa tyyliä, mahdollisuus tutustua pieniin suomalaisiin merkkeihin, saada käsiin sellaisia vaatteita ja asusteita mihin ei muuten olisi varaa, vaihtelun halu: uutuuden viehätystä joka viikolle, muodin suurkuluttajille taloudellinenkin vaihtoehto, tilan vähyys kotona, halu tukea suomalaista työtä... Vaatepuuhun voi vapaasti tulla fiilistelemään ja hypistelemään ihanuuksia. Lämpimästi tervetuloa!


Kiitos Soile-Maria! Rohkeasti siis Vaatepuuhun kaikki vähänkin kiinnostuneet!

Onko arvokas juhlalook aina kallis?

Lupasin taannoin esitellä juhlapukuni, jota käytin Keravan kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kävi nimittäin siten, että ylläni oli suomalaista arvodesignia ja kutritkin oli taivutellut ammattilainen. Kalliskin paukku? Tätähän me tavikset aina pohdimme. Haluaisi kunnioittaa juhlia laittautumalla arvokkaasti - mutta kun sitä rahaa ei niin kauheasti ole.

No hyviä uutisia: rahaa ei aina ihan kauheasti tarvita. Uljas design-mekko ja ihanat design-korvikset olivat nimittäin - tadaa - lainassa! Olin saanut ne käyttööni Järvenpään Vaatepuusta. Vaatepuu on designvaatelainaamo ja sitä on jo mm. HS:ssa kutsuttu "julkiseksi vaatekaapiksi". Olen saanut Vaatepuun primus motorilta ihanan ja ajatuksia herättävän haastattelun ja se tulee julkaisuun seuraavaksi!

Mutta entä ne hiukset?
Kampaajat tekevät tärkeää työtä; hiukset ovat ihmisille muutakin kuin päässä kasvavia karvoja. Niihin liittyy ilmaisuvoimaa, identiteettiä ja minäkuvaa. Hyvä kampaaja on palkkansa ansainnut. Mutta entä jos juhlakampaukseen ei vaan ole varaa? No. Minun tarinani meni siten, että saatuani upean designvaatteen, sain myös pienimuotoisen paniikin hiuksistani. Oma rakas luottokampaajani on Tampereella. Hortoilin Keravan keskustassa ja lopulta päädyin sisälle kampaamo Vision:iin. Heillä oli ja on listalla ns. "pikakampaus", jonka saa nopeasti ja edullisesti. Ja sain tulla heidän tuoliinsa parin tunnin varoajalla. Alla olevissa kuvissa tulos; löyhästi niskaan nosteltu nuttura. Sopi puvun luonteeseen täydellisesti. :-)

Tässä siis minun itsenäisyyspäivän lookkini ja sen kustannukset:

Mekko: Anne-Mari Pahkalan "Waves-mekko", Vaatepuusta 0 euroa (sis.jäsenmaksuun)
Korvakorut: Uhana Design "Pisara", Vaatepuusta 0 euroa (sis.jäsenmaksuun)
Huivi: Harmaa silkkihuivi, ostettu käytettynä toooosi kauan sitten
Kengät: Ikivanhat korkkarit
Meikki: Herttuatar Catherinen häämeikin tapaan (= itse tehty)  :-)
Hiukset: Kampaamo Vision, alle 30e

YHTEENSÄ:  alle 30e

Lopuksi vähän linkkejä: KAMPAAMO VISION, VAATEPUU FACEBOOKISSA, ANNE-MARI PAHKALA, UHANA DESIGN

Juuri lähdössä... Kieli keskellä suuta. Peili-selfiet eivät vaan ota oikein sujuakseen.

Lopulta juhlissa. :-)  Myönnän, että mekkoon olisivat sopineet hiukan korkeammat korot. Mutta Vaatepuussa saatavilla olleet Minna Parikan upeudet eivät mahtuneet jalkaan. Eikä budjetti venynyt uusien ostamiseen. Näillä mentiin. :-)

Uusi vuosi - uusia linkkejä :-)

Hyvää alkanutta vuotta!

Juhlajärjestelyihin keskittyneellä blogilla on yleensä varsin rajattu lukijakunta. Tätä tuoretta blogiaa - lähes blogivauvaa vielä - on kuitenkin käyty lukemassa jo pitkälle toista tuhatta kertaa syksyn aikana. Olen tosi otettu, kiitos kaikille! Ja lisäksi blogihan on ikään kuin kirjasto: tekstit säilyvät luettaviksi pitkälle tuleviin vuosiin.

Olen vihdoin saanut pyöräytettyä alulle kiinnostavien blogien ja sivujen listan tuohon oikeaan reunaan. ->

Nyt löydät siitä ystäväni Tarjan blogin Love and Marriage, jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan mm. lähestyvien häidensä valmisteluista. Lisäksi siinä on ystäväni Tiinan ihastuttava blogi Pioneja ja pitsinauhaa, jossa on paljon käsitöihin ja estetiikkaan liittyviä kirjoituksia. Kiitos Tarja ja Tiina kun saan jakaa bloginne!

Ensimmäinen (ei-blogi) sivu, jonka jaan, on itseoikeutetusti Wedding Photojournalist Association, eli dokumentaaristen hääkuvaajien kansainvälisen järjestön sivusto. Katsottavissa on vuosien varrelta dokumentaaristen hääkuvakisojen voittajaotoksia - toinen toistaan pökerryttävämpiä otoksia. Tästä kirjoitan vielä lisää myöhemmin!

Kiinnostavien linkkien lista täydentyy pikku hiljaa.
Mutta nyt juhlavalla mielellä uuteen vuoteen. Ja häämessuille viikonloppuna, anybody? :-)

MENNÄÄN NAIMISIIN! Häämessut 10.-11.1.2015