Vihkisormus

Tänään on hääpäivämme. Sen kunniaksi haluaisin lyhyesti esitellä teille vihkisormukseni - tuon ainoan elementin mieheni lisäksi, joka häistä jäi elämääni jokapäiväiseksi "kumppanikseni".

Jokaisella meillä on oma tarinamme ja omat tärkeinä pitämämme asiat. Minulle oli sormusta valitessani tärkeää, että se on persoonallinen, kaunis, kotimaista työtä, materiaaleiltaan eettinen ja että siihen liittyy joku erityinen tarina.

Minun sormukseni tarina on, että sen on valmistanut nuori kultaseppä Sanni Lehtinen, jolla oli silloin työhuone Pirkkalassa - lapsuuden kotikunnassani. Sanni myös tunsi edesmenneen isäni korut. Ja kaiken kruunasi se, että Sanni oli taituri eteerisen kauniissa filigraanitekniikassa. Olin myyty ja tiesin sydämessäni, että hän on tulevan sormukseni seppä. Tein Sannista juuri edellisen postauksen ja tulen tekemään vielä seuraavankin!

Kuvissa siis kolme vuotta sitten nimettömästäni paikan löytänyt Sannin tekemä valkokultainen filigraanisormus. Timantteja en halunnut; ne eivät ole ns. minun juttuni. Kaunis käsityö on koristus itsessään. Ja kun sormus on leveä, yksi riittää vastaamaan kahta.

Alemmissa kuvissa on lisäksi Sannin tekemä pieni filigraaniriipus, jonka ilokseni sain hankittua viime marraskuussa hänen messuständiltään.

Mikä on - tai tulee olemaan - sinun vihkisormuksesi tarina? Olisi hienoa saada kuulla! :-)

Nuori, kaunis, nainen - ja kultaseppä!

Ihastuttava, nuori ja samalla rautainen - ei vaan kultainen - seppä. Sanni Lehtinen teki minun vihkisormukseni ja rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Oli vain ajan kysymys että saan Sannin hyppysiini ja esittelen teille kaikille. Olkaa hyvät! :-)

1.) Sanni, kiitos kun annat aikaasi! Olet nuori kultaseppä ja yrittäjä. Kuinka tähän on tultu?

Taipaleeni kultasepänalaa kohti alkoi -96, jolloin lähdin opiskelemaan alaa aloittaen metallitöistä yleensä ja siitä pikkuhiljaa koruja kohti hakeutuen. Oman puodin avasin -03, ehkä suurin vaikuttaja työhöni on ollut tamperelainen kultaseppämestari Hannu Ahlgren, minulla on ollut kunnia olla Hannun opissa kahdesti: ensimmäisen kerran opiskellessani käsi- ja taideteollisessa sekä vuoden verran juuri ennen oman liikkeeni avaamista.

2.) Olet yksi harvoista fligraani-tekniikan osaajista Suomessa. Miksi juuri siitä tekniikasta tuli sinulle oma?

Filigraanikoruihin olen saanut ensikosketukseni jo vuonna 2000. Eestiläisen kultaseppä Avo Kuusikin johdolla pääsin filigraanin tekemistä hieman kokeilemaan, sen jälkeen olen itse keksimällä ja kokeilemalla vienyt tätä perinteikästä menetelmää omaan suuntaani. En oikein vieläkään osaa tarkalleen kertoa mikä tästä menetelmästä teki heti omani, se vain tuntui heti oikealta. Tarkkuus, keveys, herkkyys, symmetria ja monipuolisuus ovat niitä asioita mitkä viehättävät mutta toisaalta myös on mielenkiintoista seurata omaa kehittymistäni, menetelmällä ja mielikuvituksellani on yhdessä vielä paljon annettavaa :)

 3.) Jos saisit tehdä juuri sellaisen vihkisormuksen jonka haluaisit riippumatta sen hinnasta, millainen se olisi?

Itseasiassa olen yhden unelmieni vihkisormuksen jo tehnyt, leveän filigraanisormuksen jossa on timantit. Tämä malli muotoutui alunperin ihan omista lähtökohdistani ja haaveistani, ja onneksi olen tästä saanut tehdä myös tilaajieni näköisiä variaatioita. Viime aikoina suunnitelmissani on ollut värillisiä kiviä ja jänniä hiontoja, nyt sain muutamia kiviä missä on alapuoli viistehiottu ja yläpuoli pyöröhiontainen. Ne näyttävät aika vinkeiltä.

4.) Millaisia ajatuksia tai neuvoja jakaisit kaikille vihkisormustaan pohtiville?

Satsatkaa vihkisormukseen. Älkää tehkö liikaa kompromisseja, koska puolison lisäksi sormus on niitä harvoja konkreettisia asioita mitä siitä suuresta päivästä jää loppuiäksi jäljelle. On myös hyvä valita kestävät ja laadukkaat materiaalit. 

Kiitos, Sanni! Seuraavassa postauksessa Sanni jakaa vielä ajatuksiaan eettisistä pohdinnoista sormusta hankittaessa! Sitä odottaessasi voit käydä tutustumassa Sannin kotisivuihin TÄÄLLÄ.

 

Ihan vaan kahdestaan

Meinaavat, että kevät tulee ensi viikolla!  Sehän tarkoittaa, että hääjärjestelyt ovat monella kovassa käynnissä ja voidaan siirtää bloginkin fokusta taas häiden suuntaan. Tulen lähitulevaisuudessa haastattelemaan muutamia ystäviäni heidän häävalinnoistaan ja -suunnitelmistaan. Ensimmäisenä vuorossa on Rosa-tyttäreni ihana hoitaja Mira.

Mira ja Teemu päättivät mennä naimisiin perinteistä poiketen: ihan vaan kahdestaan. Tämä on varsin kiinnostava teema, joten ei muuta kuin kyselemään. :-)

1.) Koska ja missä menitte naimisiin?

Menimme naimisiin huhtikuussa 2012 Espoon maistraatissa. Symbolinen vihkiminen pidettiin saman vuoden heinäkuussa Agistrilla, pienellä Kreikan saarella.

2.) Kuvailisitko kuinka kaikki meni ja millaisissa tunnelmissa olitte?

Asian salassa pitäminen oli vaikeaa, mutta se teki häistä ja niiden suunnittelusta jännittävää. Meidät vihittiin meren rannalla auringon laskun aikaan, jonka jälkeen söimme kynttiläillallisen kahdestaan hotellin katolla. Se oli elämäni romanttisin päivä. Palattuamme kotiin Agistrilta lähetimme vanhemmillemme dvd:t, joissa oli video hääkuvistamme. Kaikki olivat yllättyneitä ja onnellisia puolestamme, kukaan ei pistänyt pahakseen. :-)

3.) Mistä saitte idean?

Olen aina haaveillut rantahäistä. Idea olisi kuitenkin ollut hankala toteuttaa kun suvun ja ystävien olisi pitänyt lentää ulkomaille, joten päätimme mennä salaa naimisiin ja yllättää kaikki. 

 

 

4.) Pidittekö myöhemmin juhlat perheväelle ja ystäville?

Juhlat oli tarkoitus pitää kesällä 2013, mutta tultuani raskaaksi päätimme siirtää juhlia myöhemmäksi.

Mira ja Teemu, kiitos kun jaoitte meille oman henkilökohtaisen juhlanne. Ja onnea vielä näin viiveellä! Voisikohan sitä uutena ystävänä haaveilla tulevansa kuokkimaan jos joskus järjestätte vielä juhlat kotimaassa?... :-D