Haastattelussa Vaatepuun primus motor Soile-Maria

Viime postauksessani kerroin kuinka sain Järvenpään Vaatepuusta kotimaista designia ylleni juhliin. Nyt minulla on ilo ja kunnia esitellä Vaatepuun ihastuttava primus motor Soile-Maria Linnemäki. Nauttikaa hienoista ajatuksista!

Ihastuttava Soile-Maria ja ihastuttava design-asu!

1.) Hei Soile-Maria ja kiitos kun annat aikaasi! Kertoisitko ensin, kuinka Vaatepuun idea syntyi ja kuinka kaikki sai konkreettisesti alkunsa?

Idea syntyi kun maailman epäoikeudenmukaisuus- ja tarava-ahdistuksen syvimpänä hetkenä aloin googlettelemalla etsimään vaihtoehtoja kuluttamiselle. Löysin Helsingissä toimineen Vaatelainaamon ja liityin jäseneksi. Pian välimatka alkoi käymään liian pitkäksi. Hetken harmittelin miksei meillä Keski-Uudellamaalla ole omaan vaatelainaamoa. Sitten keksin, että sellaisenhan voi perustaa itse. Sain heti alusta alkaen valtavan määrän tukea hullulle ajatukselleni. Eikä siinä montaa kuukautta mennyt kun vietettiin Vaatepuun avajaisia 16.1.2014.

2.) Kuinka vaatteiden suunnittelijat ovat suhtautuneet Vaatepuuhun? Kokevatko he esimerkiksi saavansa tästä työlleen lisäarvoa? Vai pelkäävätkö, että heidän myyntinsä vähenee? Tms.?

Suunnittelijat näkevät vaatelainaamon pelkästään hyvänä asiana. Kaikki Vaatepuussa mukana olevat merkit kiinnittävät tavalla tai toisella huomiota myös muodin kuluttamisen eettisiin kysymyksiin. Lainaaminen on heidänkin mielestä toisinaan parempi vaihtoehto kuin vaatteen omaksi ostaminen. Hyvän asian tukemisen lisäksi suunnittelijat ovat Vaatepuussa mielellään mukana Vaatepuun tarjoaman näkyvyyden takia. Kauppaakin tehdään jonkin verran.

3.) Jakaisitko joitakin yksittäisiä kokemuksia tai tilanteita matkan varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleesi? Esim. asiakaskohtaamisia, tms.? :-)

Niitä on niin paljon! On suorastaan häkellyttävää miten täysillä Vaatepuun juonessa on mukana kaikki tutut ja ihan tuntemattomatkin. Saan melkein päivittäin jostakin suunnasta tsemppausviestejä. Ihmiset tarjoavat apua ja ideoita... Kaikista eniten ehkä kuitenkin koskettaa Vaatepuussa nähdyt kukkaanpuhkeamiset. Se fiilis kun joku rohkaistuu kokeilemaan jotakin aivan uuden tyyppistä vaatetta ylleen ja löytää täydellisen oman itsensä sitä kautta... Lähtee liihottaen vaate mukanaan ja palauttaa sen silmät loistaen: "En ole ikinä ennen kokenut mitään tälläistä". Onnellinen ihminen tarvitsee kauneutta ympärilleen.

Tämäkin asu Minna Parikan kenkiä myöten on valikoimassa...

4.) Jos saisit kehittää Vaatepuuta juuri kuten haaveilet, millaista toimintanne olisi, sanotaan, viiden vuoden kuluttua?

Pitkällä tähtämellä Vaatepuun toiminta tulisi saada tuottavaksi. Puhtaana harrastuksena Vaatepuuta ei pysty pyörittämään vuosia. Valikoimaa ja aukioloaikaa pitäisi pystyä laajentamaan ja suunnittelijoille maksaa kunnon korvaus lainatuotteista. Olisi ihana lyödä hynttyyt yhteen muiden saman henkisten pienyrittäjien kanssa: ekokampaamo, vintagekauppa, taidelainaamo, luomukahvila, luonnon kosmetiikkaa ja elintarvikkeita myyvä putiikki... Muita kauneuteen ja tyyliin liittyviä, urbaania ja vihreää elämäntapaa palvelevia yrittäjiä. Pesula ja ompelimo plussaa ;)

5.) Lopuksi, mitä sanoisit naiselle, joka harkitsee tulisiko - uskaltaisiko tulla - kurkkaamaan Vaatepuuta?

En tiedä yhtään naista kenen ei kannattaisi tulla katsomaan paikan päälle mistä on kyse. Vaatepuu palvelee monenlaisin motiivein varustettuja naisia: ekologiset arvot, halu kehittää omaa tyyliä, mahdollisuus tutustua pieniin suomalaisiin merkkeihin, saada käsiin sellaisia vaatteita ja asusteita mihin ei muuten olisi varaa, vaihtelun halu: uutuuden viehätystä joka viikolle, muodin suurkuluttajille taloudellinenkin vaihtoehto, tilan vähyys kotona, halu tukea suomalaista työtä... Vaatepuuhun voi vapaasti tulla fiilistelemään ja hypistelemään ihanuuksia. Lämpimästi tervetuloa!


Kiitos Soile-Maria! Rohkeasti siis Vaatepuuhun kaikki vähänkin kiinnostuneet!

Onko arvokas juhlalook aina kallis?

Lupasin taannoin esitellä juhlapukuni, jota käytin Keravan kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kävi nimittäin siten, että ylläni oli suomalaista arvodesignia ja kutritkin oli taivutellut ammattilainen. Kalliskin paukku? Tätähän me tavikset aina pohdimme. Haluaisi kunnioittaa juhlia laittautumalla arvokkaasti - mutta kun sitä rahaa ei niin kauheasti ole.

No hyviä uutisia: rahaa ei aina ihan kauheasti tarvita. Uljas design-mekko ja ihanat design-korvikset olivat nimittäin - tadaa - lainassa! Olin saanut ne käyttööni Järvenpään Vaatepuusta. Vaatepuu on designvaatelainaamo ja sitä on jo mm. HS:ssa kutsuttu "julkiseksi vaatekaapiksi". Olen saanut Vaatepuun primus motorilta ihanan ja ajatuksia herättävän haastattelun ja se tulee julkaisuun seuraavaksi!

Mutta entä ne hiukset?
Kampaajat tekevät tärkeää työtä; hiukset ovat ihmisille muutakin kuin päässä kasvavia karvoja. Niihin liittyy ilmaisuvoimaa, identiteettiä ja minäkuvaa. Hyvä kampaaja on palkkansa ansainnut. Mutta entä jos juhlakampaukseen ei vaan ole varaa? No. Minun tarinani meni siten, että saatuani upean designvaatteen, sain myös pienimuotoisen paniikin hiuksistani. Oma rakas luottokampaajani on Tampereella. Hortoilin Keravan keskustassa ja lopulta päädyin sisälle kampaamo Vision:iin. Heillä oli ja on listalla ns. "pikakampaus", jonka saa nopeasti ja edullisesti. Ja sain tulla heidän tuoliinsa parin tunnin varoajalla. Alla olevissa kuvissa tulos; löyhästi niskaan nosteltu nuttura. Sopi puvun luonteeseen täydellisesti. :-)

Tässä siis minun itsenäisyyspäivän lookkini ja sen kustannukset:

Mekko: Anne-Mari Pahkalan "Waves-mekko", Vaatepuusta 0 euroa (sis.jäsenmaksuun)
Korvakorut: Uhana Design "Pisara", Vaatepuusta 0 euroa (sis.jäsenmaksuun)
Huivi: Harmaa silkkihuivi, ostettu käytettynä toooosi kauan sitten
Kengät: Ikivanhat korkkarit
Meikki: Herttuatar Catherinen häämeikin tapaan (= itse tehty)  :-)
Hiukset: Kampaamo Vision, alle 30e

YHTEENSÄ:  alle 30e

Lopuksi vähän linkkejä: KAMPAAMO VISION, VAATEPUU FACEBOOKISSA, ANNE-MARI PAHKALA, UHANA DESIGN

Juuri lähdössä... Kieli keskellä suuta. Peili-selfiet eivät vaan ota oikein sujuakseen.

Lopulta juhlissa. :-)  Myönnän, että mekkoon olisivat sopineet hiukan korkeammat korot. Mutta Vaatepuussa saatavilla olleet Minna Parikan upeudet eivät mahtuneet jalkaan. Eikä budjetti venynyt uusien ostamiseen. Näillä mentiin. :-)

Uusi vuosi - uusia linkkejä :-)

Hyvää alkanutta vuotta!

Juhlajärjestelyihin keskittyneellä blogilla on yleensä varsin rajattu lukijakunta. Tätä tuoretta blogiaa - lähes blogivauvaa vielä - on kuitenkin käyty lukemassa jo pitkälle toista tuhatta kertaa syksyn aikana. Olen tosi otettu, kiitos kaikille! Ja lisäksi blogihan on ikään kuin kirjasto: tekstit säilyvät luettaviksi pitkälle tuleviin vuosiin.

Olen vihdoin saanut pyöräytettyä alulle kiinnostavien blogien ja sivujen listan tuohon oikeaan reunaan. ->

Nyt löydät siitä ystäväni Tarjan blogin Love and Marriage, jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan mm. lähestyvien häidensä valmisteluista. Lisäksi siinä on ystäväni Tiinan ihastuttava blogi Pioneja ja pitsinauhaa, jossa on paljon käsitöihin ja estetiikkaan liittyviä kirjoituksia. Kiitos Tarja ja Tiina kun saan jakaa bloginne!

Ensimmäinen (ei-blogi) sivu, jonka jaan, on itseoikeutetusti Wedding Photojournalist Association, eli dokumentaaristen hääkuvaajien kansainvälisen järjestön sivusto. Katsottavissa on vuosien varrelta dokumentaaristen hääkuvakisojen voittajaotoksia - toinen toistaan pökerryttävämpiä otoksia. Tästä kirjoitan vielä lisää myöhemmin!

Kiinnostavien linkkien lista täydentyy pikku hiljaa.
Mutta nyt juhlavalla mielellä uuteen vuoteen. Ja häämessuille viikonloppuna, anybody? :-)

MENNÄÄN NAIMISIIN! Häämessut 10.-11.1.2015