Pienellä budjetilla - mahdollista kaikille?

Olen käsitellyt edellisissä postauksissa juhlalookin luomista lähes nollabudjetilla. Kerroin ensin oman kokemukseni ja sitten haastattelin Järvenpäässä toimivan Vaatepuun perustajaa Soile-Mariaa.

Mutta entä jos ei ole Vaatepuun ulottuvilla? Mitä sinä, lukijani, ajattelet vaatteiden lainaamisesta sukulaisilta ja ystäviltä? Millaisia kysymyksiä siihen liittyy?

Ihan aluksi on lohkaistava huumorilla, että jokainen perinnetietoinen morsianhan lainaa jotakin hääasuunsa... :-)  Että ei se ihan tuulesta temmattu ajatus ole. Minulla on useampi ystävä, jotka ovat lainanneet ystävältä huntua. Se lienee onkin "turvallisin" asuste; menee kaikkein vaikeimmin pilalle suurena päivänä. On myös epätodennäköistä, että hunnun alkuperäinen omistaja sitä enää kovin usein juhlissa itse aikoisi käyttää.

Mutta entä juhlavaatteet? Kengät? Laukut? Korut? Lainaisitko sinä juhliin koruja ystävältäsi tai ystävällesi?

Ehdotan seuraavia asioita pohdittavaksi lainaamisesta keskusteltaessa:

• Lainattu asu/asuste palautetaan asiallisesti huolettuna. Käykää yhdessä läpi mitä se tarkoittaa ja mitä ei. Olen itse saanut esim. kerran takaisin yhden lainatun vintage-juhlamekon koneessa pestynä eli pilalle menneenä... Joskus huoltaminen vaatii ammattipesulassa käyttämistä ja se maksaa muutaman kympin. Tietty jos sillä rahalla saa arvokkaan iltapuvun, ei hinta ole paha.

• Sopikaa valmiiksi mitä seuraa jos asu/asuste menee käyttökelvottomaksi. Sopikaa, että käytte lainatun asun/asusteen yhdessä läpi kun se palautetaan. Itse sain kerran takaisin pienen iltalaukun, jolle oli läikkynyt jokin tahra. Laukku oli käyttökelvoton, eikä sitä lainannut ystäväni huomannut asian ns. vakavuutta. Enkä kehdannut enää palata asiaan. :-)

Jos pohdinnan jälkeen tuntuu, ettei oikein tohdikaan ottaa jotain lainaksi, kannattaa tsekata vaikka Huuto.net -sivun juhlapukutarjontaa. Saatat löytää hienon asun to-del-la edullisesti - eikä se ole sen "nuhjuisempi" tapa hankkia juhla-asu kuin lainaaminenkaan! Käytön jälkeen voit tarjota myyntiin itse. 

Entä se edullinen juhlakampaus?

Nyrkkisääntöni on, että ei kannata teettää ammattilaisilla koskaan pimeitä töitä. Eli jos ystäväsi on kampaaja, maksa hänelle verokortilla, vaikka sopisittekin edullisen hinnan. Eri asia jos hän tekee lahjaksi - silloinkin tiedosta lahjan arvo! Jos taas kaverisi on muuten vaan taitava laittamaan hiuksia, sopikaa joku muu kiva korvaus. Tärkeää on puhua asiasta reilusti ja antaa kaverille aikaa miettiä, mikä hänen mielestään olisi sellainen hyvän mielen jättävä korvaus kampaukseen annetusta ajasta.

Ja kampaamoistahan voi aina kysyä pikakampauksen tai föönikampauksen mahdollisuutta. Ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella ovat kovaa vauhtia yleistymässä nk. "föönibaarit", tsekkaa vinkkiä TÄSTÄ.  Kunhan ei ala tinkaamaan, vaan sanoo reippaasti arvostavansa kampaajan ammattitaitoa ja kysyvänsä siksi suoraan että onko edullista vaihtoehtoa tarjolla. Jos ei ole, asia on sillä selvä kaikille ja voi kysyä jostain toisaalta. :-)  Myös monet hiusalan oppilaitokset saattavat tarjota edukkaita juhlakampauksia oppilastyönä, mutta ne on sovittava todella hyvissä ajoin.

Muistakaa, että kutsu juhliin on iloinen asia ja laittautua voi ilman jättibudjettiakin!

PS. Ahaa, vaatteiden lainaaminen tuntuu olevan tämän vuoden juttu: Vuosi ilman uusia vaatteita. Ei hullumpaa! :-)

Haastattelussa Vaatepuun primus motor Soile-Maria

Viime postauksessani kerroin kuinka sain Järvenpään Vaatepuusta kotimaista designia ylleni juhliin. Nyt minulla on ilo ja kunnia esitellä Vaatepuun ihastuttava primus motor Soile-Maria Linnemäki. Nauttikaa hienoista ajatuksista!

Ihastuttava Soile-Maria ja ihastuttava design-asu!

1.) Hei Soile-Maria ja kiitos kun annat aikaasi! Kertoisitko ensin, kuinka Vaatepuun idea syntyi ja kuinka kaikki sai konkreettisesti alkunsa?

Idea syntyi kun maailman epäoikeudenmukaisuus- ja tarava-ahdistuksen syvimpänä hetkenä aloin googlettelemalla etsimään vaihtoehtoja kuluttamiselle. Löysin Helsingissä toimineen Vaatelainaamon ja liityin jäseneksi. Pian välimatka alkoi käymään liian pitkäksi. Hetken harmittelin miksei meillä Keski-Uudellamaalla ole omaan vaatelainaamoa. Sitten keksin, että sellaisenhan voi perustaa itse. Sain heti alusta alkaen valtavan määrän tukea hullulle ajatukselleni. Eikä siinä montaa kuukautta mennyt kun vietettiin Vaatepuun avajaisia 16.1.2014.

2.) Kuinka vaatteiden suunnittelijat ovat suhtautuneet Vaatepuuhun? Kokevatko he esimerkiksi saavansa tästä työlleen lisäarvoa? Vai pelkäävätkö, että heidän myyntinsä vähenee? Tms.?

Suunnittelijat näkevät vaatelainaamon pelkästään hyvänä asiana. Kaikki Vaatepuussa mukana olevat merkit kiinnittävät tavalla tai toisella huomiota myös muodin kuluttamisen eettisiin kysymyksiin. Lainaaminen on heidänkin mielestä toisinaan parempi vaihtoehto kuin vaatteen omaksi ostaminen. Hyvän asian tukemisen lisäksi suunnittelijat ovat Vaatepuussa mielellään mukana Vaatepuun tarjoaman näkyvyyden takia. Kauppaakin tehdään jonkin verran.

3.) Jakaisitko joitakin yksittäisiä kokemuksia tai tilanteita matkan varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleesi? Esim. asiakaskohtaamisia, tms.? :-)

Niitä on niin paljon! On suorastaan häkellyttävää miten täysillä Vaatepuun juonessa on mukana kaikki tutut ja ihan tuntemattomatkin. Saan melkein päivittäin jostakin suunnasta tsemppausviestejä. Ihmiset tarjoavat apua ja ideoita... Kaikista eniten ehkä kuitenkin koskettaa Vaatepuussa nähdyt kukkaanpuhkeamiset. Se fiilis kun joku rohkaistuu kokeilemaan jotakin aivan uuden tyyppistä vaatetta ylleen ja löytää täydellisen oman itsensä sitä kautta... Lähtee liihottaen vaate mukanaan ja palauttaa sen silmät loistaen: "En ole ikinä ennen kokenut mitään tälläistä". Onnellinen ihminen tarvitsee kauneutta ympärilleen.

Tämäkin asu Minna Parikan kenkiä myöten on valikoimassa...

4.) Jos saisit kehittää Vaatepuuta juuri kuten haaveilet, millaista toimintanne olisi, sanotaan, viiden vuoden kuluttua?

Pitkällä tähtämellä Vaatepuun toiminta tulisi saada tuottavaksi. Puhtaana harrastuksena Vaatepuuta ei pysty pyörittämään vuosia. Valikoimaa ja aukioloaikaa pitäisi pystyä laajentamaan ja suunnittelijoille maksaa kunnon korvaus lainatuotteista. Olisi ihana lyödä hynttyyt yhteen muiden saman henkisten pienyrittäjien kanssa: ekokampaamo, vintagekauppa, taidelainaamo, luomukahvila, luonnon kosmetiikkaa ja elintarvikkeita myyvä putiikki... Muita kauneuteen ja tyyliin liittyviä, urbaania ja vihreää elämäntapaa palvelevia yrittäjiä. Pesula ja ompelimo plussaa ;)

5.) Lopuksi, mitä sanoisit naiselle, joka harkitsee tulisiko - uskaltaisiko tulla - kurkkaamaan Vaatepuuta?

En tiedä yhtään naista kenen ei kannattaisi tulla katsomaan paikan päälle mistä on kyse. Vaatepuu palvelee monenlaisin motiivein varustettuja naisia: ekologiset arvot, halu kehittää omaa tyyliä, mahdollisuus tutustua pieniin suomalaisiin merkkeihin, saada käsiin sellaisia vaatteita ja asusteita mihin ei muuten olisi varaa, vaihtelun halu: uutuuden viehätystä joka viikolle, muodin suurkuluttajille taloudellinenkin vaihtoehto, tilan vähyys kotona, halu tukea suomalaista työtä... Vaatepuuhun voi vapaasti tulla fiilistelemään ja hypistelemään ihanuuksia. Lämpimästi tervetuloa!


Kiitos Soile-Maria! Rohkeasti siis Vaatepuuhun kaikki vähänkin kiinnostuneet!

Onko arvokas juhlalook aina kallis?

Lupasin taannoin esitellä juhlapukuni, jota käytin Keravan kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kävi nimittäin siten, että ylläni oli suomalaista arvodesignia ja kutritkin oli taivutellut ammattilainen. Kalliskin paukku? Tätähän me tavikset aina pohdimme. Haluaisi kunnioittaa juhlia laittautumalla arvokkaasti - mutta kun sitä rahaa ei niin kauheasti ole.

No hyviä uutisia: rahaa ei aina ihan kauheasti tarvita. Uljas design-mekko ja ihanat design-korvikset olivat nimittäin - tadaa - lainassa! Olin saanut ne käyttööni Järvenpään Vaatepuusta. Vaatepuu on designvaatelainaamo ja sitä on jo mm. HS:ssa kutsuttu "julkiseksi vaatekaapiksi". Olen saanut Vaatepuun primus motorilta ihanan ja ajatuksia herättävän haastattelun ja se tulee julkaisuun seuraavaksi!

Mutta entä ne hiukset?
Kampaajat tekevät tärkeää työtä; hiukset ovat ihmisille muutakin kuin päässä kasvavia karvoja. Niihin liittyy ilmaisuvoimaa, identiteettiä ja minäkuvaa. Hyvä kampaaja on palkkansa ansainnut. Mutta entä jos juhlakampaukseen ei vaan ole varaa? No. Minun tarinani meni siten, että saatuani upean designvaatteen, sain myös pienimuotoisen paniikin hiuksistani. Oma rakas luottokampaajani on Tampereella. Hortoilin Keravan keskustassa ja lopulta päädyin sisälle kampaamo Vision:iin. Heillä oli ja on listalla ns. "pikakampaus", jonka saa nopeasti ja edullisesti. Ja sain tulla heidän tuoliinsa parin tunnin varoajalla. Alla olevissa kuvissa tulos; löyhästi niskaan nosteltu nuttura. Sopi puvun luonteeseen täydellisesti. :-)

Tässä siis minun itsenäisyyspäivän lookkini ja sen kustannukset:

Mekko: Anne-Mari Pahkalan "Waves-mekko", Vaatepuusta 0 euroa (sis.jäsenmaksuun)
Korvakorut: Uhana Design "Pisara", Vaatepuusta 0 euroa (sis.jäsenmaksuun)
Huivi: Harmaa silkkihuivi, ostettu käytettynä toooosi kauan sitten
Kengät: Ikivanhat korkkarit
Meikki: Herttuatar Catherinen häämeikin tapaan (= itse tehty)  :-)
Hiukset: Kampaamo Vision, alle 30e

YHTEENSÄ:  alle 30e

Lopuksi vähän linkkejä: KAMPAAMO VISION, VAATEPUU FACEBOOKISSA, ANNE-MARI PAHKALA, UHANA DESIGN

Juuri lähdössä... Kieli keskellä suuta. Peili-selfiet eivät vaan ota oikein sujuakseen.

Lopulta juhlissa. :-)  Myönnän, että mekkoon olisivat sopineet hiukan korkeammat korot. Mutta Vaatepuussa saatavilla olleet Minna Parikan upeudet eivät mahtuneet jalkaan. Eikä budjetti venynyt uusien ostamiseen. Näillä mentiin. :-)

Uusi vuosi - uusia linkkejä :-)

Hyvää alkanutta vuotta!

Juhlajärjestelyihin keskittyneellä blogilla on yleensä varsin rajattu lukijakunta. Tätä tuoretta blogiaa - lähes blogivauvaa vielä - on kuitenkin käyty lukemassa jo pitkälle toista tuhatta kertaa syksyn aikana. Olen tosi otettu, kiitos kaikille! Ja lisäksi blogihan on ikään kuin kirjasto: tekstit säilyvät luettaviksi pitkälle tuleviin vuosiin.

Olen vihdoin saanut pyöräytettyä alulle kiinnostavien blogien ja sivujen listan tuohon oikeaan reunaan. ->

Nyt löydät siitä ystäväni Tarjan blogin Love and Marriage, jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan mm. lähestyvien häidensä valmisteluista. Lisäksi siinä on ystäväni Tiinan ihastuttava blogi Pioneja ja pitsinauhaa, jossa on paljon käsitöihin ja estetiikkaan liittyviä kirjoituksia. Kiitos Tarja ja Tiina kun saan jakaa bloginne!

Ensimmäinen (ei-blogi) sivu, jonka jaan, on itseoikeutetusti Wedding Photojournalist Association, eli dokumentaaristen hääkuvaajien kansainvälisen järjestön sivusto. Katsottavissa on vuosien varrelta dokumentaaristen hääkuvakisojen voittajaotoksia - toinen toistaan pökerryttävämpiä otoksia. Tästä kirjoitan vielä lisää myöhemmin!

Kiinnostavien linkkien lista täydentyy pikku hiljaa.
Mutta nyt juhlavalla mielellä uuteen vuoteen. Ja häämessuille viikonloppuna, anybody? :-)

MENNÄÄN NAIMISIIN! Häämessut 10.-11.1.2015

Linnan juhlat; Sirkun minilista 2014

Muutama viikko on näitä juhlallisia pukuja nyt muhitettu. Persoonallisia, elegantteja ja vahvoja kokonaisuuksia oli useampikin. Perusteet sille, millaista pukua arvostan, löytyvät postauksestani 6.12.

 

Ensiksi on todettava, että valtakunnan ensimmäinen nainen on edustustehtäviensä tasalla. Hänen pukuvalintansa oli jälleen moitteeton ja ehdottomassa sopusoinnussa arvokkaan juhlan vaatimusten kanssa. Viime vuoden Tampere-Talon puvussa oli hiukan enemmän potkua, joten tänä vuonna Rva Haukio ei kuitenkaan pääse minilistalleni mukaan. :-)

 

Pidemmittä puheitta, tässä minilistani 2014:

 

 

Anniina Enbuske tavattoman, tavattoman elegantissa Hanna Sarénin puvussa. Kokonaisuus on vaivattoman tyylikäs, ei lainkaan tyrkyttävä eikä huomion hakuinen. Tämä leidi henkii olemuksellaan juhlan arvokkuutta ja valoisuutta. Puku on myös esimerkki siitä, ettei kankaan arvokkuus ja juhlavuus vaadi tuhannen kimalteita; miehustan kangasta on käsitelty laserilla sen koristamiseksi.

 

Anna-Leena Rauma Teemu Muurimäen dramaattisessa, vahvassa luomuksessa. (Tämä kuva ei tee puvulle oikeutta, katsotaan saanko metsästettyä jostain paremman.) Puku on täysin erilainen kuin Anniina Enbusken, mutta myös tässä on kaikki oikein. Huomatkaa kauniit pitkät hihat ja avoimuudessaan arvokas decolté. Kampaus ja smokey eye -meikki ilman kirkasta huulipunaa täydentävät kokonaisuuden. Taidokas dramaattinen kokonaisuus.

 

Poikkeus vahvistaa säännön: en tiedä Kaari Martinin puvun kotimaisuudesta (pitää siis selvittää). Mutta en voi olla ottamatta listalle tätä upeaa flamencaa! Kaari ja miehensä Roni ovat tehneet historiaa kansainvälisen flamencon uudistajina. Se olisi saavutus espanjalaisellekin, saati suomalaiselle. Tämä pari on linnanjuhlissa enemmän kuin paikallaan - ja katsokaa nyt kuinka voi nainen kantaa pelkistetyn, upean pukunsa. Kaikki tuossa paketissa henkii flamencoa. Erityismaininta vielä siitä, kuinka täysin peittävä puku voi olla täysin naisellinen.

Niin, mistä sinä, arvoisa lukijani, pidit? Kommentit ovat tervetulleita! :-)

Save the Date -primus motorin haastattelu

Save the Date -messujen juttusarjani huipentuu tähän haastatteluun, jonka minulle soi Stilissima ja Lovebirds -pukuliikkeitä pyörittävä Hanna. Hanna on  StD-messujen primus motor.

1) Mistä saitte idean?

Idea messuista syntyi Kierrätystehdas-tapahtumassa, jossa olin itse Lovebirds-liikkeen edustajana esittelemässä kierrätettyjä hääpukuja. Kaapelitehdas on mielestäni mahtava paikka ja toivoin, että hääalallakin olisi tarjolla jotain yhtä mielenkiintoista. Hääalahan sen 11 vuotta sitten, kun aloitin Stilissiman, oli melkolailla yksioikoinen ja saman kaavan mukainen - täynnä massatuotteita. Nyt haetaan enemmän omannäköistä, rentoa, mielenkiintoista ja massatuotteiden suosio on melkolailla katoamassa. Mietin muutaman päivän, että uskaltaisinko ottaa riskin ja löytäisinkö niin monta kotimaista kierrättämiseen ja käsityöhön erikoistunutta osajaa, että saataisiin häämessut kasaan - päätin ottaa riskin, ja tässä nyt ollaan!

2) Oletteko tyytyväisiä lopputulokseen?

Voi apua, ei multa voi kysyä, olenko tyytyväinen :D Sanotaanko näin, että olisin toivonut enemmän näytteilleasettajia, mutta laatuun olin todella tyytyväinen. Samoin kävijämäärään ja siihen, että ihan selvästi oikeat parit olivat löytäneet oikeaan paikkaan! Olen onnellinen jokaisesta löydöstä, joka on messuilta tehty - samoin jokaisen näytteilleasettajan puolesta, kun ovat löytäneet oikeat asiakkaansa:)

3) Kuinka tästä eteenpäin?

Tästä eteenpäin - no, varmaan suuremmin ja paremmin :) Kultaseppä Sanni Lehtinen ilmoitti lähtiessään, että oli sopinut jousiorkesterin kanssa jo ensi vuoden repertoaarin, että kai se sitten on toimeen ryhdyttävä! Paikkavarauksista ensimmäiset on jo tehty, tosin Kaapelitehdas ei ole vahvistanut onko heillä tilaa meille.

Löysittekös te messuilta kivaa ja kaunista?

Kyllä me löydettiin! :-)  Kiitos Hanna haastattelusta ja onnittelut vielä onnistuneesta uudesta messukonseptista! Ensi vuotta odottaen.

Tänään seurataan juhlapukeutumista

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

Olen kapiaisen tyttärentytär ja lapsesta asti kasvatettu tiedostamaan itsenäisyyden hinta ja arvo. Minulle 6.12. on oikeasti arvokas ja pyrin vaalimaan tietoisuutta, ettei lapsuuteni länsimaisen yhteiskunnan osana ollut itsestäänselvyys. En siis lähtökohtaisesti pidä ajatuksesta, että päivästä tehdään pinnallinen ja muotiin keskittynyt.

Tänä juhlapäivänä kuitenkin on valtakunnan seuratuin pukugaala: presidentin vastaanotto. Tilaisuudessa paitsi juhlistetaan itsenäisyyttämme, myös seurataan juhlapukeutumista. Kyse onkin kotimaisten suunnittelijoiden, ompelijoiden, vaateliikkeiden, kampaajien, meikkaajien, stylistien ja varmasti muidenkin ammattikuntien huippuhetkestä. Tämän ei tarvitse olla pinnallista ellei siitä sellaista tehdä. Päinvastoin, juhlapukeutuminen on merkittävä osa ihmiskulttuuria ja sen historiaa.

Jokainen pukeutuja toki itse valitsee perustavan syyn asuvalinnalleen. Onko tavoitteena tukea kotimaisuutta, osoittaa yhteiskuntaluokkaansa ja varallisuuttaan, arvostaa juhlaa vai kenties herättää kohua ja saada siten julkisuutta. Kukaan meistä ei osaa lukea ajatuksia, joten perimmäisiä motiiveja on turha myöskään arvuutella. Puku toki itse kertoo paljon kantajastaan.

Itse aion seurata pukeutumista innolla. Ja sikäli kuin se ketään kiinnostaa, valitsen muutaman oman suosikkini. Seulani on tiukka, edellytän seuraavia elementtejä:

- Puku on kotimainen tai ainakin hankittu kotimaisesta liikkeestä.
- Puku sopii arvokkaaseen juhlaan. (Viihde-gaalat arvioidaan sitten erikseen)
- Puku ja kantaja muodostavat saumattoman kokonaisuuden ja täydentävät molemmat toisiaan.

Raportoin muutaman päivän kuluttua. :-)

Vielä kerran, hyvää ja siunattua itsenäisyyspäivää. Olemme etuoikeutettuja.

Sain itse eilen illalla juhlia Anna-Mari Pahkalan Waves-mekossa ja Uhanadesiginin Pisara-korvakoruissa. Asukokonaisuuden tarinan kerron lähitulevaisuudessa. :-)